Vesipisarat tipahtelevat metallisille ikkunalaudoille vain pudotakseen siitä taas maahan. Taivas on pilvessä ja puut taipuvat lähes kaksinkerroin viileässä tuulessa. Tätä kutsutaan kesälomaksi. On 15. päivä. Toinen päiväni sinkkuna. Ironista kyllä, tulin jätetyksi 13. päivänä, perjantaina. Mutta - tämä vuosihan on epäonnistuneiden suhteiden vuosi. Ja taikauskoisena minun tietenkin pitäisi uskoa eron olleen kohtalo.

Vihdoinkin aurinko pilkahtaa pilvien lomasta. Hymähdän. Aurinko on aina saanut minut onnelliseksi. Ehkä se, että olen syntynyt keväällä, vaikuttaa asiaan. Valon lapsi. Stipendi positiivisuudesta taskussa. On aika pyyhkiä kyyneleeni, jotka ovat maalanneet kasvoni raidallisiksi ja kääntää katse tulevaisuuteen. Meri on täynnä kaloja ja ensiviikolla lähdetään merelle ystäväni kanssa hieman "kalastelemaan". Ihanaa olla 16. Kokonainen lapsuus takana ja elämä edessä. Muotia, bileitä, epäonnistumisia, yrittämistä, ystäviä ja monia, monia uusia kokemuksia.

Kuten syksyllä alkava lukio. Sisälläni kupliva jännitys  oli sanoinkuvaamaton nähdessäni oman nimeni painettuna mustalla musteella - väärin kirjoitettuna - siihen harmaan betonilössin ikkunaan teipattuun paperiin. Uusi koulu, josta tuntisin ehkä 5 ihmistä. Uusi alku. Uusi elämä. Uusi yritys. Let´s go!